EN 388 on eurooppalainen standardi, joka määrittelee mekaanisilta riskeiltä suojaavien käsineiden suorituskykyvaatimukset ja testausmenetelmät. Standardi kertoo numeroin ja kirjaimin, kuinka hyvin käsine suojaa hankautumiselta, viilloilta, repeytymisvoimalta ja lävistymiseltä. Hankintapäälliköille ja työturvallisuudesta vastaaville se on keskeinen työkalu oikean suojakäsineen valinnassa. Seuraavissa osioissa käymme läpi standardin rakenteen, versioiden väliset erot ja käytännön soveltamisen eri työkohteissa.

Mitä EN 388 -standardin numerot ja kirjaimet kertovat?

EN 388 -standardin suojaustaso ilmaistaan käsineen merkinnässä neljällä numerolla ja yhdellä tai kahdella kirjaimella, jotka kukin kuvaavat eri testitulosta. Numerosarja kertoo suojaustason hankautumista, leikkautumista, repeytymisvoimaa ja lävistymistä vastaan asteikolla, jossa suurempi luku tarkoittaa parempaa suojaa.

Merkinnän rakenne on seuraava:

• 1. numero (hankautuminen): Tasot 1-4. Mittaa, kuinka monta kierrosta hankausliike kestää ennen kuin materiaali kuluu läpi.
• 2. numero (leikkautuminen, Coup-testi): Tasot 1-5. Mittaa pyörivän terän leikkausvastusta. Jos testi ei sovellu materiaalille, merkitään X.
• 3. numero (repeytymisvastus): Tasot 1-4. Mittaa voimaa, joka tarvitaan käsinemateriaalin repimiseen.
• 4. numero (lävistyminen): Tasot 1-4. Mittaa pistovastusta standardoidulla neulalla.
• Kirjain A-F (viiltosuoja, TDM-testi): Käytössä EN 388:2016 -versiossa. Mittaa viiltosuojaa teräväreunaisella testilaitteella kuudella tasolla (A-F).
• Kirjain P (pistosuoja): Lisätään merkintään, jos käsine on läpäissyt erikseen määritellyn pistosuojatestauksen.

Esimerkiksi merkintä 4X43B tarkoittaa: erinomainen hankautumissuoja (4), Coup-testi ei sovellu materiaalille (X), hyvä repeytymisvastus (4), hyvä lävistymissuoja (3) ja viiltosuojaluokka B TDM-testillä. Merkinnän lukeminen oikein on olennaista, jotta käsineen todellinen suojaustaso vastaa työn vaatimuksia.

Mikä on ero EN 388:2003- ja EN 388:2016 -versioiden välillä?

EN 388:2016 on uudempi versio standardista, ja se eroaa edeltäjästään EN 388:2003 erityisesti viiltosuojan testausmenetelmässä. Vuoden 2016 versio lisäsi TDM-viiltotestin (ISO 13997) täydentämään vanhaa Coup-testiä, koska Coup-testi antoi joillekin kovemmille materiaaleille epäluotettavia tuloksia.

Käytännön erot hankintapäällikölle:

• Vanha versio (2003): Viiltosuoja ilmaistaan pelkästään numerolla 1-5 Coup-testillä. Kovilla materiaaleilla, kuten metallilankakäsineillä, tulos voi olla harhaanjohtavan korkea.
• Uusi versio (2016): Viiltosuoja ilmaistaan sekä numerolla (Coup-testi) että kirjaimella A-F (TDM-testi). Tämä antaa tarkemman ja luotettavamman kuvan todellisesta viiltosuojasta.
• Merkinnän ulkoasu: Uuden version mukaisessa käsineessä näkyy kirjain suojaustasomerkinnässä, esimerkiksi 4X43B. Vanhan version mukaisessa käsineessä on pelkät numerot, esimerkiksi 4343.

Vuodesta 2019 lähtien uusien sertifiointien on tullut noudattaa EN 388:2016 -versiota. Markkinoilla on kuitenkin edelleen käsineitä, joissa on molempia merkintöjä, joten on tärkeää tarkistaa, kumpaa versiota käsine noudattaa. Viiltosuojakäsineitä hankkivan yrityksen kannattaa suosia uudemman version mukaisia tuotteita, koska testaus on kattavampi ja tulokset vertailukelpoisempia.

Miten EN 388 -suojaustasot valitaan eri työkohteisiin?

EN 388 -suojaustason valinta perustuu työn riskiarviointiin: ensin tunnistetaan, millaisia mekaanisia vaaroja työssä esiintyy, ja sen jälkeen valitaan käsine, jonka testitulokset vastaavat näitä riskejä. Yksi suojaustaso ei sovi kaikkiin töihin, vaan valinta on aina tehtävä työkohteen mukaan.

Kevyet kokoonpano- ja käsittelytyöt

Kevyissä töissä, kuten elektroniikan kokoonpanossa tai pienten osien käsittelyssä, riittää usein matalampi suojaustaso. Tärkeämpää on hyvä tunnontunto ja kädentaitoja tukeva istuvuus. Lävistymissuoja tasolla 2 ja hankautumissuoja tasolla 2-3 riittävät tyypillisesti näihin kohteisiin.

Rakennus- ja metalliteollisuus

Rakennus- ja metalliteollisuudessa käsine kohtaa teräviä reunoja, karheita pintoja ja pistovaaran. Tällöin tarvitaan korkeampi viiltosuojaluokka, vähintään C tai D TDM-asteikolla, sekä hyvä hankautumissuoja tasolla 3-4. Lävistymissuoja tasolla 3-4 on suositeltava, jos työssä käsitellään teräviä metalliosia tai nauloja.

Logistiikka ja varastotyö

Logistiikka- ja varastotyössä korostuvat hankautumissuoja ja yleinen kestävyys. Viiltosuojaluokka B-C on usein riittävä, kun taas repeytymisvastus tasolla 3-4 pidentää käsineen käyttöikää. Tartuntakyky ja käyttömukavuus ovat myös tärkeitä valintakriteereitä, koska käsineitä käytetään pitkiä aikoja.

Riskiarviointi on lakisääteinen velvollisuus, ja oikein valittu suojaustaso tukee sekä työntekijän turvallisuutta että vaatimustenmukaisuutta. Hankintapäällikön kannattaa pyytää toimittajalta tuotteen testiraportit, joista selviää jokaisen ominaisuuden tarkka testitulos pelkän luokituksen lisäksi.

Takaako korkea EN 388 -luokitus aina parhaan suojan?

Korkea EN 388 -luokitus ei automaattisesti tarkoita, että käsine on paras valinta tiettyyn työtehtävään. Luokitus kertoo suorituskyvyn standardoiduissa testeissä, mutta käytännön suoja riippuu myös käsineen istuvuudesta, materiaalista, käyttömukavuudesta ja siitä, vastaako suojaustaso juuri kyseisen työn riskiprofiilia.

Muutama keskeinen huomio:

• Ylikorkea suojaustaso heikentää käytettävyyttä: Erittäin paksu ja jäykkä viiltosuojakäsine voi tehdä tarkkuutta vaativasta työstä hankalaa, jolloin työntekijä saattaa jättää käsineen käyttämättä. Käytettävyys on osa turvallisuutta.
• Yksittäinen korkea numero ei kerro kokonaissuojasta: Käsine voi saada korkean lävistymissuojaluokituksen mutta heikon viiltosuojan. Koko merkintä on luettava kokonaisuutena suhteessa työn riskeihin.
• EN 388 ei kata kaikkia vaaroja: Standardi mittaa vain mekaanisia ominaisuuksia. Se ei ota kantaa kemikaalisuojaan, lämpösuojaan tai sähköturvallisuuteen. Näihin tarvitaan omat standardinsa.
• Käsineen koko ja istuvuus vaikuttavat suojaan: Vääränkokoinen käsine voi liukua tai estää normaalin liikkeen, mikä heikentää käytännön suojaa testituloksista riippumatta.

Paras suojakäsine on se, joka vastaa työn todellisia riskejä, sopii käyttäjälle ja jota käytetään johdonmukaisesti. Korkea luokitus on arvokas ohjenuora, mutta se ei korvaa huolellista riskiarviointia ja käyttäjien kuulemista hankintaprosessissa.

Mistä tunnistaa CE-merkityn ja standardinmukaisen suojakäsineen?

CE-merkitty ja EN 388 -standardin mukainen suojakäsine tunnistetaan kolmesta asiasta: tuotteessa tai sen pakkauksessa on CE-merkintä, EN 388 -standardiviittaus sekä numerokoodimerkintä, joka kuvaa käsineen suojaustasot. Ilman näitä merkintöjä käsine ei täytä EU:n henkilönsuojainten vaatimuksia.

Tarkista nämä merkinnät:

• CE-merkintä: Pakollinen kaikille EU-markkinoille tuoduille henkilönsuojaimille. Merkintä osoittaa, että tuote on läpäissyt vaatimustenmukaisuusarvioinnin.
• Standardiviittaus: Käsineessä tai pakkauksessa tulee lukea EN 388:2016 tai EN 388:2003 sen mukaan, kumman version mukaan käsine on testattu.
• Suojaustasomerkintä: Numerot ja kirjaimet, kuten 4X43B, kertovat testitulokset. Merkintä löytyy yleensä käsineen ranneosasta tai pakkauksesta.
• Ilmoitetun laitoksen numero: Kategoria 2 -käsineissä CE-merkinnän yhteydessä on neljänumeroinen koodi, joka viittaa sertifioinnin tehneeseen ilmoitettuun laitokseen.
• Vaatimustenmukaisuusvakuutus (DoC): Valmistajalla tai maahantuojalla tulee olla saatavilla kirjallinen vakuutus tuotteen vaatimustenmukaisuudesta.

Käytännössä luotettavin tapa varmistua tuotteen aitoudesta on hankkia käsineet toimittajalta, joka pystyy toimittamaan testiraportit ja vaatimustenmukaisuusdokumentaation pyydettäessä. Epäselvissä tapauksissa kannattaa pyytää näitä asiakirjoja ennen hankintapäätöstä.

Teollisuustuonti Oy toimittaa suojakäsineitä suoraan maahantuojana, ja valikoimaan kuuluu sekä kategoria 1 että kategoria 2 käsineitä eri suojaustasoineen. Jos haluat apua oikean EN 388 -luokituksen mukaisen käsineen valintaan organisaatiosi tarpeisiin, ota yhteyttä asiantuntijoihimme ja kerro työkohteesi vaatimukset.